Wikipedia

Turun linna on eräs huomattavimmista Suomen keskiaikaisista valtakunnanlinnoista. Sillä on ollut ajoittain suuri merkitys Ruotsin ja Pohjoismaiden historiassa. Linna sijaitsee Turussa Aurajoen suulla. Ruotsin kruunu rakennutti paikalle alun perin linnoitetun leirin todennäköisesti 1200-luvun jälkipuoliskolla, sen jälkeen kun Suomi oli liitetty osaksi Ruotsin kuningaskuntaa. Linnaa laajennettiin useaan otteeseen keskiajalla ja myöhemmin renessanssiajalla 1500-luvulla.

Euroopassa tapahtuneiden sodankäynnin muutosten takia keskiaikaiset linnat menettivät merkitystään uuden ajan alussa. Turun linnaa käytettiin 1500-luvun lopun jälkeen lähinnä vankilana ja varastona. 1800-luvun lopulta alkaen linna on toiminut museokäytössä, joskin se vaurioitui pahoin Neuvostoliiton ilmavoimien pommituksessa kesällä 1941. Tämän seurauksena linnassa jouduttiin suorittamaan toisen maailmansodan jälkeen laajoja korjaus- ja restaurointitöitä.

Nykyään Turun linna lukeutuu Suomen tärkeimpien rakennushistoriallisten muistomerkkien joukkoon, ja se on yksi Turun merkittävimmistä nähtävyyksistä. Vuonna 2006 linna oli Varsinais-Suomen viidenneksi suosituin matkailukohde 133 401 vierailijallaan.^[1] Linnan tiloissa toimii Turun maakuntamuseon alainen Turun kaupungin historiallinen museo. Lisäksi linnan kappeli on suosittu häiden pitopaikka ja linnan renessanssisaleja voi vuokrata juhlakäyttöön. Esilinnan kahvilaravintolassa järjestetään muun muassa keskiaikaisia rahvaanpitoja.

Keskiaika

Turun linnan rakennustöiden aloittaminen tapahtui samalla ajanjaksolla, kun Suomi liitettiin osaksi Ruotsin kuningaskuntaa. Ruotsin kruunun oli rakennettava valtakunnan itäisen osan eli Suomen ja siihen yhdistetyn Länsi-Karjalan puolustamiseksi sekä hallinnon järjestämiseksi linnoja. Turun linnan ohella aloitettiin myös Viipurin, Hämeenlinnan ja Raaseporin sekä myöhemmin Olavinlinnan rakentaminen. Aurajoen suulle alettiin rakentaa mahdollisesti jo 1250-luvulta lähtien Ruotsin kuninkaan käskynhaltijan ja kruunun sotilaiden käyttöön tarkoitettua linnoitettua leiriä eli kastellia.^[2] Linnan vanhin rahalöytö on 1250-luvulta, ja rakennushistorioitsija Iikka Kronqvistin mukaan rakentamisessa on käytetty samaa tekniikkaa kuin 1200-luvun puolimaissa syntyneessä Nyköpingshusissa.

Keskiajan sodankäynnissä vahvasti varustetuilla linnoilla oli keskeinen rooli ja myös Turun linnaa alettiin rakentaa puolustussyistä aluksi saarelle. Sijainti oli hyvä, koska linnan piirittäminen oli vaikeaa ja linnasta käsin kyettiin valvomaan Aurajoen laivaliikennettä sekä ylläpitämään meriyhteyksiä Ruotsiin. Turun linnan erityisenä tehtävänä oli lisäksi suojata Tuomiokirkon ympäristössä sijainnutta Turun keskiaikaista kaupunkia. Linnan ensisijainen tehtävä oli kuitenkin verojen keruu Suomesta samoin kuin itse kerättyjen verojen ohella myös ensin Hämeenlinnaan kerättyjen ja sieltä Turkuun Hämeen Härkätietä myöten siirrettyjen verojen turvallinen säilytys sekä niiden laivaaminen Ruotsiin. Samoin tärkeä oli vankien säilytys, mikä tehtävä linnalla säilyi pitkään.

Rakennushistorialliset ja arkeologiset tutkimukset viittaavat siihen, että Turun linnaa olisi alkuvaiheessa rakennettu Gotlannista saatujen esikuvien mukaan. Tosin Gardberg tuo esiin myös Baltian linnat leirikastellin mahdollisina esikuvana, Kronqvist taas viittaa Nyköpingshusiin. Rakennusmateriaalina käytettiin harmaakiveä ja myöhemmin tiiltä. Yksityiskohdissa saatettiin käyttää lisäksi Gotlannista tuotua kalkkikiveä. Turun linnaa laajennettiin 1300- ja 1400-luvuilla useassa eri rakennusvaiheessa, erityisesti 1400-luvun loppupuolella valtionhoitaja Sten Sture vanhemman kaudella. Sten Sture vanhemman aikana tehtiin linnassa suuria muutostöitä. Linnaa korotettiin ja muun muassa uusi kirkkosali valmistui. Nykyään se tunnetaan Sturenkirkkona. Linnan vanhin keskiaikainen osa eli päälinna on suorakaiteen muotoinen ja sen läntisessä sekä itäisessä päädyssä on vankka nelikulmainen torni. Päälinnan pitkinä sivuina ovat neljän kerroksen korkuiset siipirakennukset. Päälinnan piha on suljettu ja keskiajalla sen keskellä sijaitsi välimuuri, joka jakoi linnan keskieurooppalaisten esikuvien mukaisesti ylempään palatsiosaan ja alempaan osaan. 1400-luvulla alettiin päälinnan ulkopuolelle rakentaa lisäksi esilinnaksi kutsuttua varustusta.

Turun linna oli muiden keskiaikaisten linnojen tavoin sotilaalliseen käyttöön tarkoitettu rakennus ja linnassa palveli linnanpäällikön tai Ruotsin kuninkaan käskynhaltijan alaisuudessa varuskunta. Tämän ohella linna oli keskiajalla myös tärkeä hallinnollinen keskus ja esimerkiksi Ruotsin kuninkaat majoittuivat Turun linnaan oleskellessaan Suomessa. Ajoittain, esimerkiksi linnanpäällikkö Mattias Kettilmundssonin kaudella 1300-luvulla, linnassa vietettiin myös hovielämää. Turun linna joutui erityisesti myöhäiskeskiajalla Kalmarin unionin aikana useasti valtakunnan sisäisten poliittisten kiistojen näyttämöksi. Linnan historian tiettävästi pisin piiritys tapahtui vuosina 1364–65, jolloin saksalainen ruhtinas Albrekt Mecklenburgilainen valtasi joukkoineen linnan Ruotsin kuninkaalle Maunu Eerikinpojalle uskollisilta joukoilta yli kahdeksan kuukauden mittaisen piirityksen jälkeen.

Renessanssiaika

Kuningas Kustaa Vaasa irrotti Ruotsin Kalmarin unionista vuonna 1523 ja perusti valtakuntaan perintökuninkuuden. Kustaa Vaasa myös vieraili Turun linnassa useasti ja hänen toimestaan aloitettiin linnassa laajamittaiset korjaus- ja laajennustyöt. 1500-luvun kuluessa esimerkiksi keskiaikaisen päälinnan ulkopuolelle rakennettu esilinna sai nykyisen muotonsa. Esilinna on nykyasussaan neliömäinen rakennusryhmä, jonka pohjoisnurkassa on viisikulmainen, eteläisessä siivessä kuusikulmainen ja itäisen sivustan keskikohdalla nelikulmainen torni. Lisäksi esilinnan itäisessä kulmauksessa sijaitsee pyöreä tykkitorni. Sodankäynnissä uuden ajan alussa tapahtuneiden muutosten seurauksena keskiaikaiset linnat alkoivat menettää merkitystään. Lisäksi maankohoaminen kiinnitti linnaluodon mantereeseen.^[3] Myös Turun linnan puolustus siirrettiin vähitellen keskiaikaisen päälinnan ulkopuolelle esilinnaan ja maavallituksille.

Koska päälinna oli menettänyt aiemman merkityksensä sodankäynnin kannalta, voitiin se Kustaa Vaasan hallituskaudella muuttaa renessanssityyliseksi asuinpalatsiksi saksalaisten, espanjalaisten ja puolalaisten esikuvien mukaan. Muutostöiden aikana päälinnaan rakennettiin esimerkiksi kokonaan uusi ylin kerros. Vastaavanlaisia uudistuksia toteutettiin 1500-luvulla myös useissa muissa valtakunnan tärkeimmissä linnoissa, kuten esimerkiksi Kalmarin linnassa.

Kustaa Vaasan poika Juhana herttua, myöhempi Ruotsin kuningas Juhana III, asui Turun linnassa 1556–1563. Kustaa Vaasa oli nimittänyt Juhanan Suomen herttuaksi 1556. Juhanan muutettua asumaan Turun linnaan keskiaikainen puolustukseen tarkoitettu linna muuttui renessanssipalatsiksi ja vallanpitäjien edustajien asuinpaikaksi.

Herttuan hovi Turun linnassa oli Suomen oloissa ainutlaatuisen loistokas ja ainoa esimerkki maassamme vietetystä renessanssityylisestä hovielämästä. Juhana avioitui Puolan kuninkaan tyttären Katarina Jagellonican kanssa ja myös hän muutti lyhyeksi aikaa (joulukuu 1562 - elokuu 1563) Turun linnaan asumaan. Katarinan mukana Juhana-herttuan hoviin tuli kansainvälisiä kulttuurivaikutteita erityisesti renessanssiajan Italiasta ja Puolasta. Hänellä oli myötäjäislahjoina muun muassa jalokiviä, kultaa, samettia, verhoja, seinätapetteja eli globeliineja, yöasuja ja haarukoita, joita Suomen kansa ei ollut nähnyt tätä ennen. Linna oli Suomen oloissa valtava laitos, jossa työskenteli 600 ihmistä, heistä suurin osa naisia. Juhana-herttuan kerrotaan olleen hyvin muotitietoinen hallitsija, jonka käyttäytyminen herätti ihastusta myös ulkomailla. Linnassa vietettiin loisteliaita juhlia ja läheisellä Ruissalon saarella järjestettiin turnajaisia. Keskiaikaisen kuninkaansalin holvit korvattiin ajan hengen mukaisella tasakatolla, jotta valoa saatiin enemmän.^[3] Salista tuli henkivartijoiden tupa ja hovia varten rakennettiin kokonaan uusi kerros.^[3]

Kustaa Vaasan jälkeen kuninkaaksi noussut Eerik XIV kuitenkin ajautui avoimeen konfliktiin oman veljensä Suomen herttuan Juhanan kanssa. Konfliktin kärjistyttyä Eerik XIV:n joukot piirittivät Turun linnan 1563 ja ottivat herttuaparin vangiksi. Tähän päättyi samalla Juhana-herttuan renessanssihovi Turussa.

Turun linnan käskyhaltijaksi nimitettiin 1580 Julius Gyllenhielm, joka oli Juhanan ja hänen herttuakautensa aikaisen rakastajattaren Kaarina Hannuntyttären poika.

Linnan myöhemmät vaiheet

1500-luvun jälkeen Turun linna alkoi asteittain rappeutua. Erityisen tuhoisa oli Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin vierailun yhteydessä vuonna 1614 syttynyt tulipalo, joka tuhosi erityisesti päälinnaa pahoin. 1600-luvulla esilinnaa käytettiin Turun ja Porin läänin maaherrojen virka-asuntona ja myös Suomen kenraalikuvernööri kreivi Pietari Brahe asui linnassa oleskellessaan Turussa. 1600-luvun jälkeen Turun linnaa käytettiin kuitenkin lähinnä varastona ja lääninvankilana. Linnassa sijaitsi esimerkiksi kruunun viljamakasiini ja viinanpolttimo. 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa Turun linnassa toimi lisäksi Ruotsin armeijan asevarasto ja myöhemmin kuninkaallisen Ruotsin saaristolaivaston kasarmi. Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle 1809 linnassa toimi myös venäläinen kasarmi. Tuolloin linnanpiha oli jaettu kahtia: toinen puoli kasarmin käyttöön ja toinen vankilan.

1800-luvulla vankilatoiminnasta tuli linnan tärkein tehtävä.^[3] Rakennus rapistui ja sen vanhalla puolella seinien välissä oli monin paikoin pelkkää tyhjää tilaa, kun kosteuden mädättämiä välipohjia purettiin luhistumisriskin takia pois.^[3]

1800-luvun lopulta lähtien Turun linnassa on toiminut Turun kaupungin historiallinen museo. Museon myötä vanha pakkovallan paikka alkoi muuttua ihmisille entistä läheisemmäksi julkiseksi tilaksi.^[3] Samalla alkoi linnan muutos kansallisesti tunnustetuksi muistomerkiksi.^[3]

1900-luvun alussa viimeisetkin vangit siirrettiin Kakolaan.^[3] Erityisesti Suomen itsenäistyttyä linnassa ja sen ympäristössä on suoritettu rakennushistoriallisia ja arkeologisia tutkimuksia. Toisen maailmansodan aikana linna kuitenkin vaurioitui pahoin ilmapommituksissa. Erityisen tuhoisa oli kesällä 1941 jatkosodan alussa tapahtunut Neuvostoliiton ilmavoimien suorittama pommitus. Toisen maailmansodan päätyttyä Turun linnassa jouduttiinkin suorittamaan laajoja korjaus- ja restaurointiöitä, joista vastasi pääarkkitehtina turkulainen funktionalisti Erik Bryggman. Samanaikaisesti toteutetuista rakennushistoriallisista ja arkeologisista tutkimuksista puolestaan vastasi valtionarkeologi Carl Jakob Cardberg. Kunnostetun päälinnan avajaisia vietettiin 1961.^[3] Nykyisin Turun linnassa toimii Turun maakuntamuseon alainen Turun kaupungin historiallinen museo.

Galleria

Katso myös

• 360-kuvia
• Turun maakuntamuseo
• Museoviraston sivu Turun linnasta
• Kuvia Turun linnasta
• YLE Elävä arkisto - Entistetty Turun linna 1961
• Rakennusperinto.fi - Suomen keskiaikaiset kivilinnat

Kirjallisuutta

• Gardberg, C. J.: Kivestä ja puusta: Suomen linnoja, kartanoita ja kirkkoja. Helsingissä: Otava, 2002. ISBN 951-1-17423-1.

Lähteet

• Pieni tietosanakirja
• Gardberg, C. J. (1986): Turun linnan kolme Katariinaa. Suomentanut Irma Savolainen. Otava. ISBN 951-1-08575-1
• Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 171, WSOY, Porvoo 2003

Viitteet

Koordinaatit: 60°26′07″N, 22°13′43″E.