Uskonnottomuus
Wikipedia
Uskonnottomuus on elämänkatsomus, joka ei ole uskonnollinen. Sana uskonnoton viittaa asiaan, joka ei perustu uskontoon tai jossa ei ole uskontoa.[1]
Suomessa noin 830 000 henkilöä ei kuulu mihinkään uskontokuntaan.[2] Uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestönä toimii Suomessa Vapaa-ajattelijain liitto ry.
Sisällysluettelo |
Käsitteestä
Suomen ateistiyhdistyksen puheenjohtajan Erkki Hartikaisen mielestä ”jumalaton” eli ateisti on parempi sana kuin ”uskonnoton”, koska hänen mukaansa sanalla ”usko” on niin paljon tunnemerkityksiä, että järkevien ihmisten pitäisi lakata kokonaan käyttämästä tätä sanaa. ”Tahraton, syytön, viaton, tupakoimaton, alkoholiton jne. ovat myönteisiä ominaisuuksia. Sana 'jumalaton' on hyvä sana täysin samassa merkityksessä kuin 'tahraton'.” Richard Dawkins on muodostanut sanaa geeni eli perintötekijä käyttäen uuden sanan ”meemi” eli mielen virus, jolla hän tarkoittaa helposti leviävää ja suosittua harhakäsitystä. ”Meemitön” olisi siis ihminen, joka on esimerkiksi jumalaton, ufoton tai horoskoopiton.[3][4]
Historiaa Suomessa
- Pääartikkeli: Uskonnottomuus Suomessa
Vuonna 1905 aloitti toimintansa Prometheus-seura, jonka tavoitteena oli ajatuksenvapauden toteuttaminen. Erityinen tavoite oli siviiliavioliiton hyväksyminen. 1910-luvun puolivälin kireä yhteiskunnallinen tilanne vaikutti seuran toiminnan heikkenemiseen.[5]
Uskonnonvapauslain tultua vuonna 1922 voimaan ihmisiä alkoi erota kirkosta. Heistä jotkut perustivat eri puolille maata siviilirekisterin kuuluvien yhdistyksiä. Muutamilla niistä oli samalla myös poliittisia tavoitteita, lähinnä työväenliikkeen mukaisia näkemyksiä. Muutamilla teollisuuspaikkakunnilla yhdistysten toiminta jatkui jopa vilkkaana. Ne perustivat 1937 valtakunnalliseksi yhteiselimeksi Siviilirekisteriin kuuluvien yhdistysten liiton. Kansainvälistä, 65 vuoden ikäistä alan liittoa seuraten järjestö otti vuonna 1945 nimen Vapaa-ajattelijain liitto. Liitto alkoi julkaista Vapaa ajattelija -lehteä.[5]
Uskonnottomien etujärjestöjen mukaan uskonnottomat ovat suomalaisessa yhteiskunnassa suuri ja kasvava vähemmistöryhmä, mutta he joutuvat kokemaan usein suoraa halveksuntaa ja syrjintää. Kaisa Virkkusen sanoo pro gradu -tutkielmassaan, että monet uskonnottomat voivat kokea olevansa epätasa-arvoisessa asemassa muihin nähden. He saattavat kokea arvostuksen puutetta, vääryyttä ja suoranaista arkipäivän sortoa uskonnottomuutensa vuoksi. Uskonnottomat voivat kokea olevansa syrjittyjä kouluissa kiusaamisen, koulujen uskonnollisten tilaisuuksien, koulujen uskonnonopetuksen, oman katsomusopetuksen puuttumisen, uskontojen edustajien suosimisen ja tapakulttuurin mahdollisuuksien suhteen. Virkkusen mukaan uskonnottomat voivat kohdata aikuisenakin yhteiskunnassa ennakkoluuloja ja ikäviä asenteita uskonnottomuutensa vuoksi. Uskonnottomuus saattaa vaikuttaa myös työnsaantiin.[6][7]
Elämänkatsomustietoa opiskelevien määrä oli vuonna 2008 vain 3 prosenttia kaikista Suomen koululaisista. Määrä on erittäin pieni, sillä uskontokuntiin kuulumattomia koululaisia on kaikista oppilaista noin 10–15 prosenttia.[6]
Maita uskonnottomuuden mukaan
| Country | Gallup[8] (2007–2008) | Dentsu[9] (2006) | Zuckerman[10] |
|---|---|---|---|
| Kiina | 93% | 8 – 14% | |
| Viro | 84% | 76% | 49% |
| Ruotsi | 83% | 25% | 46 – 85% |
| Tanska | 80% | 10% | 43 – 80% |
| Norja | 78% | 31 – 72% | |
| Azerbaidžan | 74% | ||
| Tšekki | 74% | 64% | 54 – 61% |
| Ranska | 73% | 43% | 43 – 54% |
| Japani | 73% | 52% | 64 – 65% |
| Yhdistynyt kuningaskunta | 71% | 31 – 44% | |
| Suomi | 69% | 12% | 28 – 60% |
| Mongolia | 69% | 9% | |
| Australia | 68% | 24 – 25% | |
| Alankomaat | 66% | 55% | 39 – 44% |
| Uusi-Seelanti | 66% | 20 – 22% | |
| Valko-Venäjä | 65% | 48% | 17% |
| Kuuba | 64% | 7% | |
| Venäjä | 63% | 48% | 24 – 48% |
Katso myös
- Agnostismi
- Ateismi
- Ateistien osuus väestöstä
- Humanismi
- Sekularismi
- Uskonnoton tapakulttuuri
- Vapaa-ajattelu
Lähteet
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0
- ↑ STT: Kirkkoon kuulumattomia jo yli miljoona Keskisuomalainen. 28.9.2008. Viitattu 19.5.2009.
- ↑ Hartikainen, Erkki: Miksi ”jumalaton” on hyvä sana Jumalaton. maaliskuu 2006. Suomen ateistiyhdistys ry. Viitattu 13.3.2010.
- ↑ Hartikainen, Erkki: Esitelmä ateismista Luonnonfilosofian seurassa Jumalaton. 30.10.2003. Suomen ateistiyhdistys ry. Viitattu 13.3.2010.
- ↑ 5,0 5,1 Taarna, Jorma: ”Aatteellisen humanismin historiaa Suomessa”. Humanisti 4/1992. Julkaistu uudelleen teoksessa Vaismaa, Aaro (toim.): Kansanhumanismin ABC: Suomalaisen humanistiliikkeen sanomaa ja historiaa kolmelta vuosikymmeneltä, s. 59–62. Helsinki: Suomen humanistiliitto, 1998. ISBN 951-97679-2-4.
- ↑ 6,0 6,1 Tuovinen, Jussi: Uskonnottomana koulumaailmassa ja yhteiskunnassa 31.8.2009. Suomen humanistiliitto. Viitattu 20.10.2009.
* Virkkunen, Kaisa: Uskonnottomana koulumaailmassa ja yhteiskunnassa. Pro gradu -työ: Oulun yliopisto, kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö, kasvatustiede. Oulu: K. Virkkunen, 2008. - ↑ Taira, Teemu: ”Ateismi kieltäytymisen historiana”, teoksessa Niemi, Mari K. (toim.): Kiitos ei! Kieltäytymisen kulttuurihistoriaa. Helsingissä: Ajatus, 2008. ISBN 978-951-20-7576-8.
- ↑ GALLUP WorldView Viitattu 17.1.2009. (englanniksi)
- ↑ Dentsu Communication Institute (japaniksi)
- ↑ Zuckerman, Phil: The Largest Atheist / Agnostic Populations Luku ”Atheism: Contemporary Rates and Patterns” teoksessa The Cambridge Companion to Atheism, toimittanut Michael Martin, Cambridge University Press, 2005. Viitattu 20.8.2009. (englanniksi)
Kirjallisuutta
- Lähdeaineistoa aiheesta Kirjallisuutta uskonnottomuudesta löytyy Wikiaineistossa.
- Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2.
- Baggini, Julian: Ateismi: Lyhyt johdanto. (Atheism: A very short introduction, 2003.) Suomentaneet Erkki Hartikainen, Suvi Laukkanen ja Paula Vasama. Helsinki: Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab, 2005. ISBN 951-98702-1-0.
- Haarscher, Guy: Tunnustuksettomuus. (La laïcité, 1996.) 23°45. Suomentanut Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry, 2006. ISBN 952-5503-22-4.
- Niiniluoto, Ilkka: Ateismi. Teoksessa Helenius, Timo & Koistinen, Timo & Pihlström, Sami (toim.): Uskonnonfilosofia. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8.
- Saari, Kari: Vapaa-ajattelijan käsikirja. Helsinki: Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab, 1993 (2. painos 2000). ISBN 951-98702-1-0. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
- Vapaa-ajattelijain liitto ry.
- Elämänkatsomustiedon oppikirjat. Suomen ateistiyhdistys.
- Uskomaton.fi.
- Et-opetus.fi.
- Uskonnonvapaus.fi.
- Siviilihautajaiset.fi.
Artikkeleita
- Robert Brotherus: Elämänasenteena epäilys.
- Bill Cooke: Agnostismin nousu ja tuho. Vapaa ajattelija 3/2000.
- Osmo Tammisalo: Mielen virukset. Vapaa ajattelija 4/1999.
- Erkki Hartikainen: Ateismi ja aatteet. Vapaa ajattelija 2/2000.
- Erkki Hartikainen: Vapaa-ajattelijat ja etiikka. Vapaa ajattelija 4–5/2000.
- Erkki Hartikainen: Ateismin määrittelemisestä. Vapaa ajattelija 1/2001.
- Esko Valtaoja: Seitsemän prosenttia, eli miksi tutkija ei usko. Vartija 4/2002.
- Erkki Hartikainen & Janne Vainio: Kannattaako Jumalaan uskoa? Vapaa ajattelija 2–3/2003.
- Erkki Hartikainen: Esitelmä ateismista Luonnonfilosofian seurassa. 30.10.2003.
- Janne Vainio: Vapaa-ajattelun käsitteestä. Vapaa ajattelija 2–3/2004.
- Hannu Reime: Tieteellinen ja uskonnollinen maailmankatsomus. Yle Radio 1 11.3.2005.
- Paul Kurtz: Miksi olen skeptikko uskonnollisten väittämien suhteen? Vapaa ajattelija 4/2006.
- Jaakko Wallenius: Ajatuksia olemisesta -blogi ja artikkeleita.
Englanniksi
- Atheist Alliance International.
- Secular Web. Internet Infidels.
- National Secular Society. Iso-Britannia.
- American Atheists.
- The Richard Dawkins Foundation for Reason and Science.
.
Boggle


