Wikipedia

Neuroleptit eli antipsykootit ovat alun perin psykoosien hoitoon kehitettyjä keskushermoston toimintaan vaikuttavia lääkkeitä. Neuroleptejä käytetään skitsofrenian ja kaksisuuntaisen (bipolaarisen) mielialahäiriön hoitamiseen.

Atyyppisten neuroleptien vaikutus keskushermoston toimintaan perustuu dopamiinin ja hermovälittäjäaine serotoniinin säätelyyn^[1]. Neuroleptien antipsykoottinen vaikutus perustuu siihen, että ne salpaavat dopamiini-nimisen välittäjäaineen reseptoreita, jolloin elimistön dopamiinipitoisuus vähenee^[2].

Neurolepteillä on myös voimakas autonomista hermostoa lamaava sedatiivinen eli rauhoittava vaikutus. Tämän vuoksi niitä käytetään pieninä annoksina unettomuuden, masennuksen, Touretten oireyhtymän, ahdistuneisuushäiriön ja tunne-elämän epävakauden hoitoon.

Neuroleptejä määrätään yleisesti dementiapotilaille ja muille laitoshoidossa oleville vanhuksille ilman psykiatrista diagnoosia. Suomessa 40 prosenttia laitoksissa asuvista vanhuksista syö neuroleptejä.^[3]

Neuroleptit jaetaan usein kahteen eri luokkaan eli epätyypillisiin (atyyppisiin) ja perinteisiin (tyypillisiin) neurolepteihin.

Historiaa

Varhaisin neurolepti, klooripromatsiini, kehitettiin vuonna 1950 leikkauksissa käytettäväksi nukutusaineeksi^[4].

Haittavaikutukset ja riskit

Neuroleptit voivat vaikuttaa useisiin elinjärjestelmiin ja aiheuttaa haittavaikutuksia mm. motoriikan, aineenvaihdunnan, immuunipuolustusjärjestelmän ja sydän-verisuonielimistön alueilla (Pharmaca Fennica).

Osa neuroleptien haittavaikutuksista ilmenee parin viikon sisällä lääkityksen aloittamisesta, mutta toiset haittavaikutukset saattavat ilmetä vasta kuukausia tai vuosia lääkityksen aloittamisen jälkeen.^[5]

Neuroleptit lamaavat autonomista hermostoa mikä voi johtaa mm. ummetukseen ja suun kuivumiseen. Neuroleptit aiheuttavat usein myös väsymystä. Monet neuroleptit lihottavat ja ne voivat aiheuttaa vakavia sydänhäiriöitä.

Neuroleptien aiheuttamiin neurologisiin haittavaikutuksiin kuuluvat epileptiset kohtaukset ja kognitiiviset häiriöt, kuten muistin ja ajatustoimintojen heikkeneminen^[6][7].

Neuroleptit voivat aiheuttaa myös kiihtyneisyyttä, hallusinaatiota, sekavuutta ja näköhäiriöitä^[8][7]. Neuroleptien käyttö lisää merkittävästi vanhusten kaatumistapaturmia^[9][10][11].Lisäksi neuroleptien on todettu nopeuttavan dementiaa^[3].

Neuroleptit saattavat aiheuttaa ekstrapyramidaalioireita, jotka ilmenevät kaulan, niskan, silmien ja vartalon lihasten kivuliaina kouristuksina, pakonomaisena motorisena levottomuutena, lepovapinana, köpöttävänä kävelynä, motoriikan hidastumisena, lihasjäykkyytenä tai kasvojen ilmeettömyytenä.^[12] Neuroleptit saattavat aiheuttaa epileptisia kouristuskohtauksia myös ei-epileptikoille^[13].

Neuroleptien säännöllinen pitkäaikaiskäyttö voi johtaa tardiiviin dyskinesiaan, joka ilmenee useimmiten suun ja kielen, joskus myös vartalon lihasten matomaisina pakkoliikkeinä, kasvojen nykimisenä tai vapinana.^[5][12]Tardiivi dyskinesia on sitä yleisempää, mitä pidempään lääkitystä on käytetty. Oireyhtymä korjautuu hyvin hitaasti lääkityksen lopettamisen jälkeen ja jää joskus pysyväksi.^[12]

Neuroleptien pitkäaikaiskäyttö voi johtaa kyvyttömyyteen kokea nautintoa. Lisäksi neuroleptit aiheuttavat usein sukupuolitoimintojen häiriöitä.^[6]

Neuroleptien käyttö johtaa joskus pahanlaatuiseen neuroleptioireyhtymään. Neuroleptioireyhtymä kehittyy yleensä lääkityksen muutoksen jälkeen vuorokauden tai muutaman viikon kuluttua. Yleisimpiä oireita ovat vaikea lihasjäykkyys, vapina, kuume, vireyden heikkeneminen ja autonomisen hermoston toiminnan häiriöt.^[14]

Epätyypilliset neuroleptit, erityisesti olantsapiini, aiheuttavat perinteisiä neuroleptejä enemmän painon nousua.^lähde?

Vieroitusoireet

Tutkimusten mukaan 2/3 neuroleptien pitkäaikaiskäyttäjästä saa vieroitusoireita lääkitystä lopetettaessa^[15]. Tämän vuoksi neuroleptien käyttö pitäisi lopettaa pienentämällä annosta pitkän aikavälin kuluessa ja vähän kerrallaan. Vieroitusoireet menevät yleensä ohi viimeistään puolen vuoden kuluttua lääkityksen lopettamisesta.

Neuroleptien käytön lopettamisesta johtuvia mahdollisia vieroitusoireita ovat esimerkiksi pahoinvointi, ripuli, päänsärky, hikoilu, kuumat ja kylmät aallot, vapina ja heikko olo, akatisia eli lääkkeen aiheuttama motorinen levottomuus, pakkoliikkeet, unettomuus, ärtyisyys, levottomuus, kiihtyneisyys, joskus myös muistin pätkiminen tai aggressiivisuus.^[6][16][12].

Joillekin potilaille saattaa ilmaantua vieroitusvaiheessa ekstrapyramidaalioireita, jotka ilmenevät kaulan, niskan, silmien ja vartalon lihasten kivuliaina kouristuksina, pakonomaisena motorisena levottomuutena, lepovapinana, köpöttävänä kävelynä, motoriikan hidastumisena, lihasjäykkyytenä tai kasvojen ilmeettömyytenä. ^[17][12]

Neurolepteillä hoidettavia sairauksia

• psykoosit
• skitsofrenia
• mania
• kaksisuuntainen mielialahäiriö
• Touretten oireyhtymä
• ahdistuneisuushäiriö
• masennus
• nukahtamisvaikeudet

Neuroleptien jaottelu

Klassiset eli perinteiset (tyypilliset) neuroleptit

• Fentiatsiinin johdokset
  • klooripromatsiini
  • levomepromatsiini
  • perisiatsiini
  • perfenatsiini
  • flufenatsiini
  • tioridatsiini
  • triflupromatsiini
  • promatsiini

• Tioksanteenin johdokset
  • flupentiksoli
  • klooriprotikseeni
  • tsuklopentiksoli

• Butyrofenonit
  • haloperidoli

• Bentsamidit
  • sulpiridi

Uudemmat eli epätyypilliset antipsykootit

• ketiapiini
• klotsapiini
• risperidoni
• olantsapiini
• aripipratsoli
• sertindoli
• tsiprasidoni
• amisulpridi

Lähteet

Katso myös

• sedatiivi

.